"Kankkulan kaivo"

Jättiläinen

Lähdettiin juhannusaattona ajelemaan päiväseltään Iso-Syötteelle, katsomaan rallisprinttiä ja syömään parit kisamakkarat. Mitä lähemmäksi Iso-Syötettä tulimme sen pilvisemmäksi päivä muuttui joten taas sain aihetta marmatukseen siitä kuinka pohjoisessa on muka aina kylmää jopa kesäisin.

Pois tullessa pidettiin jäätelötauko Juustolan puodissa jonka pihalla on jättiläinen jonka sisältä löytyy toivomuskaivo. Eli tarkemmin sanoen persuksista. Eli onkohan tämä se Kankkulan kaivo?, en heittänyt kaivoon kolikkoa toivomusten kera sillä luulenpa että  tämä on  sellainen käänteinen toivomuskaivo.

Oulun toripoliisi on saanut käteensä kielokimpun

Käytiin myöskin ajelemassa Nallikarissa ja torin kulmilla ja aika hiljaista oli mutta niin ihanan aurinkoista.

Viiru  lintubaarin äärellä

Jyrki bongailee tipusia

Oman pihan tapahtumat ovat lisääntyneet huimasti kun laitoimme lintulaudan pihalle, on oravaa, harakkaa ja kaiken kokoista ja näköistä piipertäjää

Kippis ja kulaus kesälle

Ei ole kuin 6 kuukautta enää jouluun joten nauttikaamme kesän lämmöstä ja valosta täysin siemauksin.

Hyvää Juhannusta

"Parempi tietää kaikesta jotain kuin jostain kaikki".

 Sukupolvien juuret

Kävin tänään sopimassa työssäoppimisjaksoni toisen osion; hautaustoimi ja viheralueittenhoito Oulunsalon seurakuntaan. Joten siellä touhuan sitten seuraavat vapaani heinäkuussa. 

Oulunsalon kirkko saamassa uutta väriä pintaansa

Hymyä huuleen opinnot alkavat olla jo puolivälissä.

Luonnonantimet

Tämän kesän ensimmäinen kukkakimppuni

Hyttysiäkin uhmaten läksin lähimetsään saunavastan teko reissulle ja kyllähän sieltä sellaisen tekeleen kanssa kotia sitten tulin. Tarttee illalla lämmittää sauna ja testata pysyykö saunavasta koossa.

Saunavastan sidonta vaatii kyllä vielä harjoittelua, eiköhän siihenkin päde; harjoittelu,,harjoittelu ja harjoittelu.
Sellainen vasta kuin tekijänsä, suurpiirteinen, rehevä ja konstailematon.

Viirulla on tapana järsiä kukkakimpuista heinät, mokomakin ruohonsyöjä.

Omppupomppua

Uusin tulokas pihallamme Pirja omenapuu

Sitten olikin vuorossa omenapuunhankinta, yhtä lähdettiin ostamaan mutta kahden kanssa tultiin kotiin. Aikainen lajike Pirja ja myöhäsempi  kaneliomena. 

Ja taas montunkaivuussa

Siinä se nyt on, oma hyötypuutarhamme

 marjapensaat, raparperi ja omenapuut ovat löytäneet paikkansa. 

Olen myöskin kerännyt nokkosia, tehnyt teetä niistä sekä kuivattanut niitä talven varalle. Nokkonen on kuulemani mukaan luonnon oma lääke heinänuhaan sekä raudanpuutteeseen.  

Minua vaivaa näistä ensinmainittu.

Kananmunakennoja olen ruvennut säästämään ja teen niistä sytykeruusuja jotka toimii niin hyvin takkaa sytyttäessä että jopa minä onnistun siinä. 

Kunhan syksy/talvi taasen saapuu niin on millä sytytellä.

Olen saanut tyttäreltäni jo lisänimenkin ituhippi-äiti. 

Tiedä vielä millainen viherpiipertäjä minusta kuoriutuukaan.

Kevät istutuksia

Pitkän harkinnan jälkeen Jennin avustamana siirsin blogimme tänne uuteen osoitteeseen, joten täältä voi lukea perheemme kuulumisia.

Kesälomani ensimmäinen osio alkoi pensaita istuttamalla.

Puutarhamyymälästä mukaamme läksi kaikkiaan kymmenen marjapensasta, viinimarja- ja karviaspensaita.

Insinöörin tarkkuudella tulee pensaitten rivit ja välit mitata

Siinä sitä riittikin illaksi puuhaa kun istutimme pensaat. Hyttyset olivat riesana ja pää tuntui muodottomalta möhkäleeltä verenhimoisten hyttysten jäljiltä. 

Nyt ei sitten muuta kuin marjaisaa satoa odotellen joka taitaa mennä ensi kesään.

Lintulautakin löysi paikkansa, kuulemma lintubaari Viirulle.